10.1.2012

Philippa Gregory - Valkoinen kuningatar

The White Queen, 2009            Adlibris -->
473 sivua

Elisabet Woodville vie Englannin juuri kruunautuneen kuninkaan huomion vaatiessaan omaisuuttaan, joka häneltä on viety hänen miehensä kuoltua. Elisabet ja Kuningas Edvard rakastuvat samantien ja menevät salaa naimisiin pienessä kappelissa, vain muutaman todistajan läsnäollessa. Elsiabetista tulee Enlgannin kuningatar ja hän ja hänen perheensä levittäytyvät Lontoon ylhäisön piiriin. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy uutta alhaissäätyisempää Kuningatarta. Samaan aikaan loppumaton taistelu kruunusta Yorkilaisten ja Lancasterien välillä jatkuu, eikä tulevaisuus ole lainkaan varma käsite.

Arvio:

Voi voi, minä kuulun siihen pieneen prosenttiin, joka ei oikein häikäistynyt tästä kirjasta. Historiallinen fakta oli hyvin soviteltu ja pidin siitä että Elisabetin ja tämän äidin noitaepäilyt oli viety vihjailuja pidemmälle, mutta sitten taas oli monta muuta asiaa, jotka veivät innostusta tämän kirjan suhteen.

Histroiallinen aikajana romaaniin soluttautuneena

Ensinnäkin kirjassa porhallettiin hurjaa vauhtia eteenpäin jäämättä oikein vatvomaan mitään sen pidempää.  Ensimmäisten 100 sivun aikana Elisabet ehti mm. tavata Englannin uuden kuninkaan, rakastua, vihastua, rakastua uudelleen, menemään naimisiin, odotella miestään taistelusta ja kruunautua kuningattareksi. Tahti jatkui samaan malliin koko lopun ajan. On kiva, että kirjailija on yrittänyt sisällyttää kirjaan suuren ajanjakson, mutta nopeatempoisuus esti lukijaa todella tutustumasta kirjan henkilöihin ja saamaan tuntumaan ajan tunnelmasta, mikä kohdallani on erittäin tärkeää kirjan viihtyvyyden kannalta. Näin ollen minua ei juurikaan suruttanut Elisabetin vastoinkäymiset, esim. lapsen kuolema oli minulle mitätöntä, koska seuraavat tapahtumat jo rynnivät eteenpäin, eikä kirjailija ollut keskittynyt tuomaan tunnelmaa tai Elisabetin tunteita esiin lukijalle.

Ahneella on kurja loppu

Elisabet joutui taistelmaan jatkuvasti joko miehensä rinnalla tai yksin juonitteluja vastaan pysyäkseen kuningattarena. Silti petyin suuresti siihen, kuinka vähän Elisabet loppupeleissä juonitteli asemansa eteen. Lähinnä hän vain istuskeli piilossa, kirkon suojissa odottaen uutisia laivastosta tai maan senhetkisestä tilanteesta. Olisin suuresti toivonut kirjaan vahvaa naishenkilöä, joka älyllään ja ehkä hitusen onnellakin saisi tilanteen haltuun. Elisabet vaikutti ahneelta ja heikkomieliseltä, eikä todellakaan tehnyt minuun suurta vaikutusta. En oikein pystynyt kunnioittamaan Elisabetia hänen kylmyytensä tähden, siksipä kirja ei myöskään sykähdyttänyt enkä jäänyt kaipaamaan takaisin kirjan pariin.

Kuninkaan kootut selitykset

Kaikissa kirjoissa ei tarvitse olla romantiikkaa ja tiedän, että ajan hengen mukaan miehet (ettenkin kuninkaat) tekivät mitä tekivät. Minussa kuohahti kuitenkin välillä pieni feministi, koska kuningas Edvard petti vaimoaan jatkuvasti  todella heikoin selityksin, eikä Elisabet onnistunut kuin vähän harmistumaan hupsulle miehelleen. Eihän tämän kirjan tarkoitus ollutkaan olla mikään ritarillinen prinsessatarina, mutta hiukan enemmän ylpeyttä saisi itseään kunnioittavassa naisessa olla. Jälleen kerran Elisabet henkilönä onnistui pettämään odotukseni.

"Sinä olet ainoani. Minulla on vain yksi vaimo. Minulla on tiun verran huoria, ehkä jopa satoja. Mutta vaimoja minulla on vain yksi. Se on jotain, eikö olekin?"
-Edvard, s259-

Vähän niitä ruusujakin..

oli kirjassa jotain hyvääkin. Philippa Gregory onnistui luomaan lukijalle voimakkaan kuvan epätoivoisista taistelukentistä. Jos kirja olisi kirjoitettu kokonaan samanlaisella vahvalla, tunteikkaalla ja runsaalla kuvauksella, olisi tämä ollut varmasti mahtava! Veden jumalattaren Melusinan lisääminen kertomukseen oli myös mielestäni hyvää ja viihdyttävää, kuten myös arvion alussa mainitsemani noituus, jota esiintyi todella pienesti, mutta sopivasti luoden pieniä viihtyisiä pätkiä.

Tuomio:

Suuren suuri pettymys. Historiallisesti kattava, mutta sisällöllisesti heikko. Ei kovin romanttinen, mutta pari hienoa taistelukohtausta löytyy nostattamaan lukuintoa. Historiallisten faktojen ohelle oli kivasti lisätty viihdyttäviä, yliluonnolliseen viittaavia asioita, mutta kirjan nopea eteneminen esti lukijaa tutustumasta kunnolla henkilöhahmoihin, jättäen tunnelman näin ollen etäiseksi.

Historiallisia tapahtumia ei voi muuttaa ja ymmärrän, jos kirjailija on halunnut luoda mahdollisimman totuudenmukaisen tarinan, mutta olisin toivonut syvempää sukellusta niin henkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin, kuin myös ajan henkeen. Ympäristön kuvailu jäi harmittavan vähäiseksi, eikä 1400-luvun Lontoo tullut vahvasti esiin.


★ ★


Ruusujen sota -sarja:

Valkoinen kuningatar (The white Queen, 2009)
Punainen kuningatar (The Red Queen, 2010)
The Lady of the Rivers (2011)
The Kingmaker's Daughter (2012)
The White Princess (2013)

8 kommenttia:

  1. Tiedätkö mitä: Minä arvasin tämän! Minulla on tuo kirja ja koska historia kiinnostaa ajattelin´sen myös lukea, mutta tein pikaluvun 'plaraten' ja minusta vauhti oli karmea. Jutusta menee maku, kun pitää koko ajan pidellä jostain kiinni ettei putoa kyydistä. Kiitos sinulle lisävalaistuksesta! Kauniin kuvan olet kuitenkin kirjasta saanut.

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä juuri kesken ja varmaan tulen päätymään samanlaiseen lopputulokseen...

    VastaaPoista
  3. Minä taas aloittelin tätä ennen joulua, mutta kirja jäi kesken. Vaikka Brittein saarten historia(kin, kaikki sieltä tuleva itse asiassa kiinnostaa) kiehtoo minua, niin en vain ole päässyt tässä eteenpäin. On niin paljon parempaakin luettavaa. Mutta yritän päästä kirjan loppuun, mitään kiirettä en pidä. ;)

    VastaaPoista
  4. Minä taidan olla sitten niitä, jotka pitivät kirjasta paljonkin. Luin sen juuri toiseen kertaan ja löysin vähän uusiakin koukkuja jotka eivät ensimmäisellä kerralla minulle auenneet...

    Vauhti ei haitannut ja sain Elizabethistakin mielestäni aika hyvän kuvan. Käsittääkseni kirjailija on halunnut olla pysytellä mahdollisimman lähellä ns. totuutta, siksipä mm. Edwardilla oli muita naisia.

    Kurjaa ettet tykännyt, mutta makuasioitahan nämä ovat. :)

    VastaaPoista
  5. Minä luin tämän reilu kuukausi sitten, ja kuten Norkku, myös minä pidin tästä. Paljon. Ostin heti perään sarjan seuraavan osan, The Red Queenin, ja toivon pääseväni kevään aikana rauhassa sen pariin.

    Olen tosi kiinnostunut ruusujen sodasta (samoin kuin Tudoreista, vaikkei se asia tähän varsinaisesti liitykään), ja minusta Gregory oli saanut laajasta ja haastavasta aiheesta kirjoitettua kelpo kirjan, joka koukutti ja piti otteessaan. Vauhti ei minuakaan haitannut. Ainoastaan kirjan viihteellisyydestä hieman yllätyin, en ollut lukenut Gregorya aiemmin,enkä oikein tiennyt minkätyyppistä tekstiä odottaa.

    Mutta kuten Norkku sanoi, makuasioitahan nämä ovat. :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on kyllä niin puolesta-ja-vastaa-kirja että kaikkien, jotka vähänkin harkitsevat lukemista, kannattaa teokseen tutustua...eihän sitä muuten koskaan tiedä on lukukokemus onnistunut vai ei.

    Leena Lumi: Historiallinen osuus oli tosiaan ihan hyvää, mutta tahti todella hurja omaan makuuni. En pystynyt samaistumaan päähenkilöiden tilanteeseen, joten lukukokemus oli huonohko. Kiitos kuvakehusta! Oma hahmo tietenkin pällistelee kiiltävässä pallossa, mutta ei se mitään X)

    Morre: Tiedän tunteen! En aina kovin suurella innolla tarttunut kirjaan. Kehuja sen verran, että Gregory on kyllä onnistunut tuomaan historialliset faktat esiin melko selkeästi, joten takkuilua ei ainakaan sisällön määrän kanssa ollut. Enemmänkin tyylin kanssa.

    Katja: Minäkin haikailin välillä jo jonkin muun kirjan pariin. Kaipaisin kovasti jotain, joka jättäisi tunneaallon jälkeensä. Tarinaa, joka todella koskettaisi ja jäisi mieleen. Tämä ei kyllä ollut lähellekkän mitään tunteikasta. Lähinnä vain historiallinen katsaus Elisabetin ja Edvardin valtakauteen. Saman olisi voinut lukea wikipediasta.

    Norkku: Juuri tämän kirjan saaneen positiivisen aallon takia kenenkään, joka vähänkin pohtii lukeako vai ei, ei kannata ainakaan jättää lukematta...eihän sitä koskaan tiedä vaikka tämä olisi tärppi! Minua harmittaa suuresti etten pitänyt tästä. Tämä on niin minun tyylinen kirja! Olin todella valmis tykkäämään tästä.

    Sara: Moni Gregory-fani kehuu The other Boleyn girl-kirjaa Gregoryn parhaaksi teokseksi, jopa he, jotka eivät tästä tykänneet. Oletko lukenut? Tämän kirjan taistelukohtaukset olivat niin hienon intensiivisesti kirjoitettu, etten ole vielä menettänyt toivoa tämän kirjailijan suhteen. Tämä sarja sen sijaan saattaa jäädä vähän pienemmälle innolle.

    VastaaPoista
  7. Kovasti on houkutellut lukea tämä Valkoinen kuningatar, kun sitä on niin paljon kaikkialla kehuttu. En myöskään pidä siitä, jos kirjassa mennään liian nopeasti eteenpäin, mutta ehkä se nyt tällä kertaa menettelisi, kun kirja vaikuttaa muuten hyvältä. Sisälläni asustava feministi saattaa kyllä myös herätä raivoamaan noille kuninkaan heikoille selityksille.

    VastaaPoista
  8. Cilla, tahti on kova ja Kuningas Henrylle haluaisi välillä puida nyrkkiä, mutta ei tämä ihan turha tekele ole. Kannattaa lukaista jos vähänkin tuntuu että saattaisit innostua tarinasta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kirjailijat

Agatha Christie (1) Alex Capus (1) Alexandre Dumas (1) Ali Shaw (1) Alice Hoffman (1) Ally Condie (1) Alyson Richman (1) Amor Towles (1) Andrzej Sapkowski (1) Angie Sage (1) Anna Godbersen (4) Anne Rice (1) Audrey Niffenegger (1) Becca Fitzpatrick (1) Brenna Yovanoff (1) Carita Forsgren (1) Carolly Erickson (1) Cassandra Clare (1) Cecelia Ahern (1) Celia Rees (2) Charlaine Harris (9) Charles Dickens (1) Charles Frazier (1) Deborah Harkness (1) Deborah Smith (1) Diana Wynne Jones (3) Eileen Goudge (1) Eleanor Herman (1) Erin Morgenstern (1) Eva Illoinen (1) Evelyn Waugh (1) F.H. Burnett (2) Gaby Von Schönthan (1) Gaston Leroux (1) Gayle Forman (1) Gregory Maguire (1) Harper Lee (1) Herman Lindqvist (1) Ian McEwan (2) Ildefonso Falcones (1) Isabel Abedi (1) J.K. Rowling (2) Jamie Ford (1) Jane Johnson (1) Jean M. Untinen-Auel (3) Jeff Lindsay (1) Jeffrey Eugenides (1) John Green (2) Joyce Carol Oates (1) Jude Deveraux (1) Juliette Benzoni (2) Karoliina Timonen (1) Kate Atkinson (1) Kate Morton (1) Kathryn Stockett (1) Kristin Cast (2) L.Frank Baum (1) L.J.Smith (3) L.M Montgomery (1) Lauren Oliver (1) Lewis Carroll (1) Libba Bray (1) Lisa Genova (1) Lisa See (1) Louisa M. Alcott (1) Madeleine Brent (3) Maggie Shayne (1) Maggie Stiefvater (3) Mari Strachan (1) Marie Phillips (1) Markus Zusak (1) Mary Norton (1) Mathias Malzieu (1) Mia Vänskä (1) Michael Scott (1) Michele Hauf (1) Minna Canth (1) Muriel Barbery (1) Nathaniel Hawthorne (1) P.C Cast (2) Patricia C. Wrede (1) Philippa Gregory (1) Pierre Pevel (1) Ransom Riggs (1) Ray Bradbury (1) Roald Dahl (3) Robert Goolrick (1) Sara Gruen (1) Sarah Waters (1) Sarah Winman (1) Sergeanne Golon (1) Sidney Sheldon (1) Stephen King (2) Stephenie Meyer (1) Susan Fletcher (1) Susan Hill (1) Suzanne Collins (3) Terry Pratchett (1) Tess Gerritsen (1) Tessa Gratton (1) Tracy Chevalier (1) Veronica Roth (1) Victor Hugo (1) Virginia Andrews (2)