16.10.2012

Alice Hoffman - Noitasisaret

Practical Magic, 1995
Gummerus, 1997                               Adlibris -->
234 sivua.

Jouduttuaan orvoiksi, Sally ja Gillian Owens joutuvat tätiensä luo kasvatettaviksi. Tätien erikoislaatuinen elämä ja vielä erikoislaatuisempi ikivanha talo herättää paikallisissa epäluuloisuutta, eikä lasten elämä vieroksuttuina noitalapsina ole lainkaan helppoa. Sally ja Gillian todistavat salaa, kuinka epätoivoisesta rakkaudesta riutuvat naiset, samat naiset, jotka päivisin kiertävät Owensit kaukaa, käyvät tätien luona hakemassa apua rakkauselämän ongelmiin, välillä jopa kohtalokkain seurauksin. Kasvaessaan tytöt päättävät elää erilaista elämää ilman kummajaisuuden leimaa ja lähtevät kumpikin omille tahoilleen luomaan omanlaiset elämänpolkunsa. Kohtalo saattaa kuitenkin monen vuoden jälkeen siskokset jälleen yhteen, ja naiset huomaavat ettei rakkauselämän ongelmilta voi sittenkään täysin välttyä.

Arvio:

Lumotut sisaret on mainio elokuva, yksi suosikeistani, joten kun kirja karkaili vähän toisille raiteille harmittelin asiaa oikein olan takaa! Kirja ei ollut varsinaisesti huono, mutta tarina ei minua täysin miellyttänyt, johtuen mm. niistä eroista elokuvan ja kirjan välillä, mutta myös kirjoitustyylistä, joka välillä tuntui tökkivältä ja melkeinpä kömpelöltä.

"Kasvata ruusuja ja laventelia onnea tuottamassa"

Kirjassa ei ollutkaan niin paljon noituutta ja magiaa kuin olisin toivonut. Toki nimi "Practical Magic" ei lupaakaan mitään kovin suurta hokkuspokkusta, vaan pikemminkin sitä käytännön ja arkipäivän taikuutta, mutta silti pelkkä yrttitietous ja itsetehdyn mustan saippuan käyttö ei ihan riittänyt miellyttämään tällaista taikuudennälkäistä lukijaa! Tädit, jotka kasvattivat Sallyn ja Gillianin olivat myöskin harmillisen kylmiä ja etäisiä, eivätkä lainkaan ne kaksi hurmaavaa ja riemukasta leidiä, joihin elokuvan kautta ensisijaisesti tutustuin.

"Rakastu aina, kun voit"

Kirjan juoni kulki vahvasti intohimon ja rakkauden ympärillä, mutta itse toiminta oli hirmuisen vihamielistä ja ikävää. Kaikki tuntuivat olevan riidoissa keskenään, eikä kukaan ollut vilpittömästi onnellinen. Gillianin pieleen mennyt liitto väkivaltaisen ja vaarallisen Jimmyn kanssa loi siskosten välille kitkaa ja kun Sally ja Gillian päättivät lakaista ongelmansa maton alle, eli haudata yliannostuksen saaneen Jimmyn puutarhaan, oli pahansuopuus pysyvästi Owensien sisarusten yllä, kuin kirouksena. Jimmy olikin niin elävänä kuin kuolleenakin juuri sellainen hirvitys kuin elokuvassakin, todellinen piina!

Yliannostus hullukaalia

Jimmyn haudattu ruumis aiheutti kirjan melkeinpä ainoat yliluonnolliset piirteet. Mm. Sallyn puutarhan syreenit kasvoivat ilmiömäisiin mittoihin, vieläpä erikoiseen vuodenaikaan vetäen tuoksullaan puoleensa sydämensä särkeneitä naisia. Jimmyn karmea luonto tuntui tarttuvan talon asukkaisiin, eikä tappeluilta ja jatkuvalta riitelemiseltä voinut näin ollen välttyä. Suoranaista demonisuutta ei ilmennyt, mutta selittämättömiä asioita esiintyi kuitenkin mukavissa määrin. Jimmyn kuolemanjälkeiset kummallisuudet olivat mielestäni kirjan parasta antia!

Tuomio:

Pääosin kirja oli ihan hyvä. Luin sen mielelläni, eikä mitään jäänyt varsinaisesti hampaankoloon, mutta suosikiksi se ei nyt mitenkään yltänyt. Teksti tuntui välillä tönköltä ja kaiken rakkaudensanoman ympärillä pyöri paljon vihamielisyyttä, joten päällisin puolin kirjasta jäi vähän kitkerä maku. Sisarusten väliset suhteet olivat pahasti tulehtuneet ja jatkuva kireä tunnelma rupesi vähän jopa ärsyttämään, vaikka syynä saattoikin olla jonkinlainen kirous. Harmittelin suuresti, ettei yliluonnollisuutta ollut yhtä vahvasti kuin elokuvassa, jota  suosittelenkin lämpimämmin kuin kirjaa (kerrankin näin päin).

❦❦❦


Elokuvatraileri (-98)

Elokuvan tiedot IMDb:n sivuilla.

6 kommenttia:

  1. Elokuva on myös yksi minun suosikeistani! :) Kirjan lukemisesta on niin kauan, etten muista oikein mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva on kyllä ihana! Midnight margarita-kohtauksesta tuttu "put the lime in the coconut"-biisin soittaminen margarita-juomien yhteydessä on tullut meillä päin oikea traditio! X)

      Katsoin leffan heti kirjan lukemisen jälkeen ja piti tarkkaan tarkistaa tekstiä, etten vain höpötä jostain elokuvakohtauksesta kirjan sijaan, sen verran kirja poikkeaa, vaikka monia tuttuja kohtauksia löytyykin.

      Poista
  2. Minäkin rakastin sitä elokuvaa!! Kirjakin palasi mieleeni kun luin Hoffmanin Punaisen puutarhan, vähän (oikeasti vain vähän) arjen taikaa sielläkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni arjen taikuus on ihastuttavaa muuten tavallisessa kirjassa, noitasisarissa odotin sitä olevan vähän normaalia enemmän (juuri sen elokuvan takia). Vähän petyin siihen, että teksti tuntui tökkivältä, ehkä sen muoto ei aina vain sopinut minulle, tai sitten vika on suomennoksessa. Pitäisi lukea juuri tuo Punainen puutarha niin saisi paremman tuntuman kirjailijan tyyliin!

      Poista
  3. Tämä kirja oli suosikkini joskus esiteininä! Tuskin olisin teoksesta ihan yhtä vaikuttunut, jos lukisin sen nyt uudelleen, mutta silloin alle viisitoistakesäisenä tässä oli jotakin todella vetoavaa. Olisiko ollut juuri se magia ja mysteeri, tummat tunnelmat... Huh, muistan miten se silloin pelotti! Ja syreeneistä en tykkää vieläkään, ne haiskahtavat kuolemalta.

    Tämä lieneekin niitä kirjoja, joiden uusintaluku minun on paras jättää väliin. Jotkut teokset on hauskempaa pitää vain muistoissaan ja sellaisina kuin ne siellä esiintyvät - ja olen tullut siihen tulokseen, että esiteiniminuun suuren vaikutukset teokset kuuluvat aika aukotta tähän luokkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin varmaan tykännyt kirjasta enemmän nuorempana! Jotain vetoavan tummaa kirjasta nimittäin juuri löytyi, joka olisi viehättänyt minua enemmän silloin joskus..etenkin ennen elokuvan katsomista.

      Minunkin mielestäni jotkin kirjat kuuluvat vain muistoihin, eivätkä kestä sitä uusintalukua. Lähinnä pelkään että rakkaat muistot ja tunnelmat murenevat, kun nyt vanhempana käsittelee asiat erilailla.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kirjailijat

Agatha Christie (1) Alex Capus (1) Alexandre Dumas (1) Ali Shaw (1) Alice Hoffman (1) Ally Condie (1) Alyson Richman (1) Amor Towles (1) Andrzej Sapkowski (1) Angie Sage (1) Anna Godbersen (4) Anne Rice (1) Audrey Niffenegger (1) Becca Fitzpatrick (1) Brenna Yovanoff (1) Carita Forsgren (1) Carolly Erickson (1) Cassandra Clare (1) Cecelia Ahern (1) Celia Rees (2) Charlaine Harris (9) Charles Dickens (1) Charles Frazier (1) Deborah Harkness (1) Deborah Smith (1) Diana Wynne Jones (3) Eileen Goudge (1) Eleanor Herman (1) Erin Morgenstern (1) Eva Illoinen (1) Evelyn Waugh (1) F.H. Burnett (2) Gaby Von Schönthan (1) Gaston Leroux (1) Gayle Forman (1) Gregory Maguire (1) Harper Lee (1) Herman Lindqvist (1) Ian McEwan (2) Ildefonso Falcones (1) Isabel Abedi (1) J.K. Rowling (2) Jamie Ford (1) Jane Johnson (1) Jean M. Untinen-Auel (3) Jeff Lindsay (1) Jeffrey Eugenides (1) John Green (2) Joyce Carol Oates (1) Jude Deveraux (1) Juliette Benzoni (2) Karoliina Timonen (1) Kate Atkinson (1) Kate Morton (1) Kathryn Stockett (1) Kristin Cast (2) L.Frank Baum (1) L.J.Smith (3) L.M Montgomery (1) Lauren Oliver (1) Lewis Carroll (1) Libba Bray (1) Lisa Genova (1) Lisa See (1) Louisa M. Alcott (1) Madeleine Brent (3) Maggie Shayne (1) Maggie Stiefvater (3) Mari Strachan (1) Marie Phillips (1) Markus Zusak (1) Mary Norton (1) Mathias Malzieu (1) Mia Vänskä (1) Michael Scott (1) Michele Hauf (1) Minna Canth (1) Muriel Barbery (1) Nathaniel Hawthorne (1) P.C Cast (2) Patricia C. Wrede (1) Philippa Gregory (1) Pierre Pevel (1) Ransom Riggs (1) Ray Bradbury (1) Roald Dahl (3) Robert Goolrick (1) Sara Gruen (1) Sarah Waters (1) Sarah Winman (1) Sergeanne Golon (1) Sidney Sheldon (1) Stephen King (2) Stephenie Meyer (1) Susan Fletcher (1) Susan Hill (1) Suzanne Collins (3) Terry Pratchett (1) Tess Gerritsen (1) Tessa Gratton (1) Tracy Chevalier (1) Veronica Roth (1) Victor Hugo (1) Virginia Andrews (2)